Tulin juuri takas kotiin. Tämä ilta herätti mussa sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Mutta pitää kirjoittaa myöhemmin illan tapahtumista.
Mutta yks pikku juttu, mikä mulle tapahtui tuossa juuri ennen poislähtöäni, on kyllä pakko kirjata ylös samoinkuin sen herättämät ajatukset.
Yläkerrasta alettiin ajaa jengiä ulos, kun koko festari päättyi. Siinä alakerran tiskin ääressä seisokeli joku nainen kaljalasi kädessään. No, mä vaan hetken mielijohteesta menin juttelemaan sen kanssa ja aloin käydä läpi taas ties kuinka monennen kerran niitä samoja kysymyksiä, mitä mä aina iski^H^H^H^Hnaisiin tutustuessa käyn läpi.
No, taas kerran kyseessä oli varattu nainen (ylläri!). Mutta se mikä käymässäni keskustelussa oli niin mielenkiintoista oli sen naisen kommentit mun keskustelu- ja esiintymistaidoistani yms. Hänen mukaansa mä tulin rohkeasti ja ujostelematta omana itsenäni esittämättä mitään roolia juttelemaan hänen kanssaan ihan normaalisti! Kelatkaa sitä! Ja hän piti tuollaista käytöstä jopa sympaattisena! Mutta hän kyllä ymmärsi, kun kerroin, että hirmu monet vastaantulevat naiset ovat varattuja tai sitten vastaeronneita, jotka eivät voi vähään aikaa edes ajatella seurustelemista.
Siis perkele! Ehkä mä en olekaan ihan surkea keskustelija ainakaan kovin usein. Ehkä mun täytyy sittenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä juttelemaan vastaantulevien naisten kanssa ahkerammin, vaikka tulis miljoona varattua vastaan peräkanaa. Ehkä niitä vastaan saa kehitettyä paksun nahan, ettei ne tunnu missään tms. Tai ehkä mä selviän silkalla sisukkuudella. Ja jos sitten vaihteeksi tulee vastaan joku vapaa nainen, niin sitten ei pidä innostua liikaa.
Siis oikeastaan mulle ei ole ujous ollut mikään ongelma varmaan moneen vuoteen. Kyllä mä uskallan tuosta vaan mennä puhumaan vaikka millaisille naisille, jos mä vaan viitsin. Joskus mä olen kylläkin ulkoasun perusteella koettanut arvailla, millaisesta naisesta oikein on kyse ja sen takia olen saattanut jopa luopua tutustumisaikeistani. Lähinnä sellaisia aivan sliipatun kauniita missityyppejä olen vähän niinkuin jättänyt väliin tuollalailla.
Puheenaiheitten keksiminen on hieman vaikeaa joskus. Mutta toisaalta, vaikka ne mun vakiokysymykseni eivät sinällään vaikuta miltään kovin omaperäisiltä keskustelunavauksena, niin kyllä niistä silti voi lähteä keskustelu virtaamaan vuolaana. Ja jos keskustelu ei virtaa vuolaana siinä vaiheessa kun meikä ei keksi enää uutta kysyttävää, niin turha mun silloin on jäädä siihen nyhjäämään. Siitä vaan isk^H^H^Hjuttelemaan jonkun muun kanssa. Jos ei synkkaa, niin sitten ei, vittu, synkkaa.
Täytynee luetella mun yleisimpä vakiokysymyksiä, mitä usein läpikäyn iski^H^H^H^Htutustuessani naisiin.
Mä en aina käy noita kaikkia läpi. Jos ko. nainen esim. vartalonkielellään ilmaisee, ettei ole kovin kiinnostunut ja/tai juttelutuulella, niin mä en silloin yleensä jaksa sen pitempään jatkaa sitä juttelemista.
Lisäksi se em. nainen kertoi siitä, että kannattaa tutustua uusiin ihmisiin ja sitten heidän tuntemiinsa uusiin ihmisiin ja taas heidän tuntemiinsa uusiin ihmisiin jne. ja sitä kautta laajentaa kaveri- ja ystäväpiiriään. Hän nimittäin löysi oman poikaystävänsä sitä kautta. Itseasiassa mulla on joskus aiemminkin käynyt tuollainen mielessä. Mun täytyy kyllä ottaa vähän selvää, millaisia ihmisiä mun eri kaverit ja ystävät tuntevat.
Sitten on vielä ongelmana se, että missä ihmeen paikassa mun kannattaisi tutustua naisiin. Raflat ovat enimmäkseen ihan anaalista ja perusteluita saatte kaivaa aiemmista päiväkirjamerkinnöistäni. Ehkä sellaiset bileet, joissa ei ole liikaa väkeä, toimis paremmin. Fokuksen bileet ja irc-miitit ainakin tulee mieleen. Viimeaikoina Fokuksen bileissä mulla on ollut ajoittain jopa hauskaa. Ja ehkä kannattaisi tulla paikalle niin aikaisin kuin suinkin mahdollista jo senkin takia, että pääsee juttelemaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät vielä ole ajautuneet juttelemaan muitten kanssa. Siis toisten meneillään oleviin keskusteluihin on vähän mälsää ottaa osaa, jos ei ole ollut siinä alusta asti mukana.
Muutama päivä sitten mä sain todella hassun idean: Otan mukaan vaikka ton mun kirjan nimeltä "Unix power tools" eli "porakonekirjan" ja alan lukea sitä (ei kuitenkaan ääneen :-) ) julkisella paikalla, esim. tossa Tabascon alakerrassa olevassa Coffee House-kahviossa tai vaikka Elohuvin kahviossa tai puiston penkillä. Sitten vaan katson kuinka käy. Ehkäpä joku nainen tulee samaan pöytään istumaan ja juomaan kahvia ja kysyy että "Mitä sä luet?". Tai saattaahan joku toinen Linux/Unix-hörhö tunnistaa silloin kaltaisensa ja tulla juttelemaan. Ja jos käy ilmi, ettei se nainen ole mikään Linux/Unix-hörhö tai edes kovin ahkera tietokoneitten käyttäjä, niin eikun kirja syrjään ja taas läpikäymään mun em. vakiokysymyksiä. Ei kai tällä konstilla ainakaan menetä mitään, paitsi ehkä aikaa muutaman tunnin. Mutta toisaalta, pitäähän mun jokatapauksessa saada toi kirja luetuksi, joten ihan sama luenko mä sen kotona vai jossain muualla. Sitten kun toi porakonekirja on läpikäyty, vois vaikka käyttää mun "Stroustruppia". Ja nää mun kurssikirjatkin vois olla ihan tuettavia.
Kadulla iskemistä mä en ole koskaan todenteolla kokeillut, vaikka olenkin joskus ihan muuten vaan istuskellut jossain katsellen ohikulkevia ihmisiä. Pitäis kai ensin vähän tutkia, millaisia ihmisiä esim. tuolla kävelykadulla liikkuu eri viikonpäivinä ja vuorokaudenaikoina. Perjantai-iltaisin siellä näyttää olevan lähinnä teinejä.
Klamath on maininnut juttelevansa ihan tuosta vaan kaikenlaisten vieraitten ihmisten kanssa linja-autossa ja linja-autopysäkeillä. Mutta mulla tuollainen ei kyllä oikein tule kyseeseen, koska mä sotken aina vaan pyörällä. Mutta voihan tuota varmaan soveltaa muuallakin kuin linja-autolla liikkuessa.
Huh huh! Tulipas ihme juttua. Mutta nyt täytyy lukea meilit ja sitten mennä
nukq. Saa nähdä, kadunko sanomisiani herättyäni.
Nukq...
Heräsin jo muutama tunti sitten. Olen lähinnä pyöriskellyt sängyssäni
rauhattomana. Lisäksi soitin "Leenalle" (nimi muutettu). Hän menee tänään
junalla takas Helsinkiin.
Hmmm... Jaa että kadunko viimeöisiä päiväkirjamerkintöjä. Enpä juuri. Lähinnä
minua vaan huolettaa, että miten mulla riittää henkisiä voimavaroja kaikkien
noitten villien ideoitten toteuttamiseen. Entä jos mä alan hajota, kun tulee
liian paljon pelkkiä varattuja naisia vastaan joka saatanan kerta kun ihmisten
ilmoilla liikun? Mut saa nyt nähdä.
*** Topic for #jyväskylä: <strike-> taas se aika vuodesta kun pikkutytöt tulee antamaan vitsaa! :)
Lukaisin läpi snail-mail-boxiini tulleita IRL-spammeja sekä bailatessa hihaan
tarttuneita ilmaisjakelulehtiä.
Tänään tapahtui tällainen vähän hassu juttu: Yks bf:n puuttumiseen hajoileva
tyttö perusti oman irc-kanavan ja invitoi sinne mm. minut. Mutta mä olen tänään
niin poikki sen Jyrockin jäljiltä, etten paljoo jaksa esitellä itseäni hänelle,
mutta kerroin hänelle ainakin mun kotisivun ja tän päiväkirjan URL:it. Taas
olis alkamassa piiiiitkä tutustumis-prosessi. Mutta jos muistellaan, miten
mulle kävi viime syksynä sen ircissä tapaamani tytön kanssa, niin kyllä mä
alkukankeuksien jälkeen jaksoin kertoa itsestäni ja kysellä siltä tytöltä
vaikka kuinka.
Tänään olen kuunnellut koko päivän ajan Pan Sonicin Aaltopiiri-levyä.